Aina yksin

Poika seisoi vesisateessa ja pyydysti vesipisaroita suuhunsa. Katu oli tyhjä ja koko kaupunki oli hiljainen, kuin kaikki olisivat kadonneet. Katuvalot olivat sammuneet aikoja sitten, mutta poika vain harhaili kaupungilla. Oli pimeää ja aavemaisen hiljaista, mutta se ei häirinnyt poikaa. Hän tiesi, että kotona olisi vielä paljon tyhjempää ja loputtoman pimeää. Poika lähti kävelemään katua pitkin ja kuuli humalaisten miesten ääniä, kun he yrittivät iskeä naisia kotiin viedäkseen. Poika ohitti baarin, josta leijui tupakan tuoksu. Jossain kauempana kuului kovaäänistä kiroilua ja huutoa. Lyönnin ääni ja tuskastunut huuto, jonka kipu oli saanut aikaan. Poika katsoi kelloaan. Hieman yli puolenyön. Hän tiesi, että oli aika lähteä kotiin sillä pian kaupunki olisi liian vaarallinen kulkea yksinään selvinpäin. Poika käveli pimeää kujaa ja käännähti äkkiä katsomaan taakseen. Ihan kuin hän olisi nähnyt tytön seisomassa vesilätäkössä. Siinä ei kuitenkaan ollut ketään, joten poika päätti jatkaa matkaa. Hän kääntyi kadun päässä kulman taakse ja näki sivusilmällä jonkun seisovan varjoissa. Nyt hän oli varma nähneensä tytön balettimekossa ja hiukset siistilä nutturalla. Kun hän katsoi tarkemmin siellä ei ollut ketään. Hän oli varmasti sekoamassa. Eipä se toisaalta edes olisi ihme. Poika juoksi lopun matkaa. Hän saapui kotiovelleen ja työnsi pienen avaimen lukkoon. Hän työnsi ovea hieman, jotta se aukeaisi. Hän astui sisään, heitti takin pienelle tuolille ja meni sitten keittiöön. Hän avasi pienen keittiökaapin, jonka kahva oli irtoamassa. Hän otti sieltä popcornipussin ja heitti sen mikroon. Hän käveli toiselle kaapille, avasi sen ja otti sieltä halvan viinipullon. Hän teki niin usein, eihän isä huomannut. Isä ei ollut koskaan kotona. Isä oli aina töissä tai niin poika ainakin veikkasi, eihän hän voinut olla ihan varma. Jos isä kuitenkin oli joskus kotona, hän oli niin umpitunnelissa, että yhden viinipullon katoamista ei huomaisi. Mikro piippasi ja poika otti vielä poksuvan pussin pois ja laittoi popcornit kippoon. Hän otti television kaukosäätimen ja meni istumaan sohvalle. Poika selasi kanavia ja ooti aina välillä hörpyn pullosta. Niin kuin aina, poika mietti vanhoja asioita. Sitä aikaa, kun kaikki oli vielä hyvin. Silloin heitä oli vielä koossa kaikki viisi. He söivät yhdessä, koti oli kauniisti sisustettu, verhot eivät repsottaneet. Kaikkialta kuului naurua ja iloista puhetta. Sen jälkeen kaikki hajosi. Yksi pala kerrallaan. Silloin, kun äiti kuoli syöpään 4 vuotta sitten, koko perhe erkaantui. Isoveli masentui, eikä kukaan osannut auttaa. Isä oikeastaan vaikutti siltä, että häntä ei kiinnostanut. Auto-onnettomuus ne väittivät siskolle ja minulle. Minä kuitenkin tiesin, niin taisi tietää siskokin. Toivoisin, ettei hän olisi tiennyt. Kaikki olisi ollut paremmin. Sillä silloin, kun veli riisti itseltään hengen, hän riisti sen myös siskolta. Tyttö alkoi liikkua vaarallisessa porukassa. Hän käytti huumeita, ryyppäsi joka päivä ja lopetti koulussa käymisen. Noin vuosi sitten hänet löydettiin kadulta kuolleena, hänet oli hakattu. Kylmät väreet kulki pojan selkää pitkin, kun hän muisti kuinka oli käynyt tunnistamassa siskon ja kuinka isä oli ollut liian humalassa tullakseen mukaan. Poika sammutti television ja käveli huoneeseensa, jossa oli tunkkainen ilma. Huoneessa haisi lievästi home. Päiväpeiton reuna oli koinsyömä ja seinällä roikkuvat julisteet olivat revenneet. Poika vaihtoi likaiset farkkunsa collegehousuihin ja heitti T-paitansa lattialle. Hän pesi hampaansa ja oli menossa nukkumaan, kun hän pysähtyi pienelle käytävälle, joka johtaa kylpyhuoneesta keittiöön. Tällä käytävällä oli siskon ja isoveljen huone. Ensimmäisen kerran vuoteen poika avasi huoneen oven. Pölyinen ilma tulvahti ulos, kuin paetakseen surullista tunnelmaa. Poika yski ja astui sisään. Kaikki tavarat oliva juuri niin kuin ennenkin. Isoveljen sängyllä oli se sama harmaa agustinenkitara, jolla hän soitti joka ilta. Vaatteet olivat kaapissa sotkuisissa pinoissa ja seinällä oli vanhoja rockbändien julisteita. Poika käveli siskon puolelle huonetta. Sängyn päällä oli mustia pehmoeläimiä kasassa. Lipaston päällä oli kuva tytöstä ja naisesta, jotka irvistivät iloisesti. Heidän takanaan seisoi poika, virnistäen vinosti, kädet pienen tytön hartioilla. Lipaston päällä oli myös pieni rasia, jossa oli pieniä pinnejä. Rasian vieressä oli syntymäpäivä kortti, jossa luki ”Isän pienelle prinsessalle, sylin täydeltä haleja!”. Poika käveli tytön kaapille kyyneleet silmissä, avasi oven ja lysähti lattialle istumaan. Nyyhkäisy toisensa jälkeen karkasi hänen kurkustaan. Viini alkoi tykyttää päässä. Eteisestä kuului kolahduksia, isä oli tullut ja oli metelistä päätellen humalassa. Kuinkas muutenkaan. Poika painoi päänsä jalkojen väliin ja itki. Vaatekaapin sisällä, ovessa, roikkui vaaleanpunainen balettimekko pölyisenä ja koskemattomana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s