Kun valot sammuivat maneesilla

Lähdin kotoa skootterilla ajamaan tallille päin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli lämmin syyspäiväksi. Kun vihdoin pääsin tallille, huono tuurini iski. Alkoi sataa. ”Voi perse”, ajattelin ja kävelin talliin. Sieraimiini iskeytyi ihana hevosen tuoksu ja korvissani kuului hevosten onnellinen rouskutus ja hörinä. Lähdin hakemaan kamoja hevoselleni. Kun olin valmis, lähdin ulos, ja koska satoi, lähdin maneesille.

Hevoseni pelkää juuri tällaista keliä, joten täytyy olla valppaana. Avaan maneesin oven ja laitan valot päälle. Suljen ovaen tietysti taas perässäni. Kohta tulisi pimeä, joten alan pistää vauhtia. Olen juuri noussut selkään, kun ukkonen jyrähtää. Huh, ei vielä mitään muuta kuin pieni säpsähdys.

 

Yhtäkkiä pimenee. Kuulen askelia ja hevoseni ei pysy paikallaan, vaan pyörii jotain epämääräistä ympyrää. Hyppään alas ja rauhoittelen sitä. Ihan kuin askeleet tulisivat katolta. Outoa. Hevonen on aivan kauhuissaan, kun ukkonen jyrähtää taas. Äh, pirun pelkuriheppa mullakin. Noh kävelen maneesin ovelle ja yritän laittaa valot takaisin. Ne eivät mene päälle ja askeleet jatkuvat. Menen ulos ja katson katolle. Hevoseni peruuttaa kauhuissaan riehaantuneena. Tumma hahmo, epämäääräinen sellainen, kiiluvin silmin tuijottaa minua. Se hävisi ja tuli takaisin. Seuraavaksi se hyppää melkein päälleni, vielä kiiluvin silmin. Se seisoo edessäni, ja maukaisee. Huh, se olikin vain tallikissa, sanon ja lähden talliin.

 

Tallissa kuitenkin mieleeni tulee ne sammuneet valot, hmm….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s