Kun valot sammuivat maneesilla

Pöly jäi leijumaan valoihin vielä pitkään sen jälkeen, kun hevoset olivat lähteneet. Ja niitä ennen klovnit. Trapetsitaiteilijat, norsut, kääpiöt, parrakas nainen, tiikeri ja tirehtööri.

 
Minä haistelin korvaamatonta yhdistelmää popcorneja, hikeä, hattaraa ja kylmää rautaa. Spottivalot sammuivat räpsähtäen ja veivät mukanaan vaimean särinän, jonka huomasi vasta kun sitä ei enää ollut.

 
Pimeys imi minua sisäänsä, kuiskaili ikiaikaisia tarinoita pelosta, metsästyksestä ja verenvuodatuksesta kuolleilla kielillä. Tuuli heilutti teltan lievettä ja lauloi laulun nuotiosta, kodista ja kylmistä routaillloista, laului laulun, jossa ei ollut sanoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s